Blogi

Pomo, ole itsellesi reilu pomo!

23.10.2017

”Mites meillä olikaan tapana tehdä tämä?” kysäisi päiväkodissa 3 vuotta työskennellyt lastentarhanopettaja minulta ohimennen, ensimmäisen esimiespestini toisena työpäivänä. Työntekijällä oli siinä vaiheessa vielä ilmeisen optimistinen usko johtajan ylimaalliseen viisauteen. Vaan eipä ollut kauan.

Vähältä piti, etten kompastunut viisauden harhaan itsekin.

Melko nopeasti huomasin piehtaroivani riittämättömyyden tunteissa. Johtajana minun ”olisi pitänyt tietää” vastaukset ja ”osata ratkaista” yhteisön ongelmat. Mieluiten tehdä työtkin muiden puolesta ja osata lukea vieläpä ajatuksetkin. Ei kovin reilua itseäni kohtaan!

Johtajaan ja esimieheen kohdistuu paljon odotuksia ja toiveita, mutta usein myös ennakkoluuloja ja asenteita. Epäreilujakin. Uraansa aloitteleva esimies saattaa odotusten ja tunteellisten vetoomusten ristipaineessa ajautua hakemaan työyhteisöltään (tai sen kovaäänisimmiltä jäseniltä) hyväksyntää, yrittämällä epätoivoisesti olla ”hyvä pomo, joka täyttää kaikkien odotukset ja toiveet”. Seurauksena on tyytymättömyyttä, riittämättömyyttä, epätietoisuutta, eripuraa ja poukkoilevaa päätöksentekoa.

Lopulta kukaan ei enää tiedä, mitä tapahtuu. Eivät asiakkaatkaan.

Itselleni muodostui käänteentekeväksi hetki, jolloin minua pyydettiin paitsi suunnittelemaan, myös organisoimaan ja juontamaan ryhmien joulujuhlat, koska ”meistä ei nyt oikein löydy vapaaehtoisia”. Siitä hetkestä tietoinen oppimispolkuni esimieheksi varsinaisesti alkoi.

KAIKKI LÄHTEE ITSESTÄ

Uskallan väittää, että jokainen ihminen haluaa - tietoisesti tai tiedostamattomasti – olla pidetty (tai ei ainakaan inhottu tai vihattu) ja tulla arvostetuksi työssään. Esimiehen ensimmäinen haaste onkin oppia tulemaan toimineen ilman edellä mainittuja. Ihan tietoisesti. Tärkeäintä on osata tai oppia arvostamaan itseään.

Se vaatii harjoitusta, jos sisäsyntyisesti arvostusta ei meinaa itselle irrota.

Itsen arvostaminen edellyttää itsetuntemusta; mitkä ovat ne itsessäni arvostamat ominaisuudet ja periaatteet, joihin myös johtamistyöni pohjaa. Ne, joita toivoisin muidenkin minussa huomaavan ja toiminnassani näkevän ja arvostavan. Lisäksi on hyvä pysähtyä pohtimaan (ja tämä on tärkeää kaikille, ei vain esimiehille!), mikä on käsitykseni työstä ja millainen on suhteeni valtaan ja auktoriteetteihin. Kenet koen auktoriteetiksi itselleni ja miksi?

Kyse on siis tietoisesta sisäisestä arvokeskustelusta itsen kanssa.

Kun lopulta onnistuin ymmärtämään orientaatioperustaani eli arvojani, ihmiskäsitystäni ja käsitystäni työstä, johtamisesta tuli helpompaa. Se vahvisti käsitystäni itsestäni sekä ihmisenä että johtajana ja rohkaisi rehellisyyteen: tietämättömyys tai kokemattomuus eivät ole huonoutta ja toisaalta rohkeus, avoimuus ja hyväntahtoisuus ovat juuri sitä ”parhautta”.

Itselleen kannattaa olla reilu, ihan samalla tavalla kuin muillekin.

Määritelmiä ja käsityksiä hyvästä johtamisesta on yhtä paljon kuin johdettavilla mielipiteitä. Lyhyimmillään reitti hyväksi esimieheksi löytyykin omien korvien välistä. Kun opit tuntemaan itsesi ja tapasi - myös vahvuutesi ja kehittymistarpeesi - opit kohtamaan ja tuntemaan muutkin.

Se, miten tulet itsesi kanssa toimeen ja suhtaudut itseesi, määrittelee suhtautumistasi myös muihin. Ja sitähän se esimiestyö pitkälle on: suhtautumista puolin ja toisin, suhteiden ja suhtautumisten johtamista arjessa.

Hyvä esimiestyö edellyttää hyvää itsetuntoa, joka kehämäisesti kehittyvänä tarvitsee kaverikseen itsetuntemusta ja kykyä arvioida itseä realistisesti. Ei itseä tai muita vähätellen. Hyvä ja terve itsetunto mahdollistaa monenkirjavan palautteen vastaanottamisen – sen kriittisen tai epäoikeudenmukaisenkin - ilman että siitä aiheutuu pysyviä vaurioita. Sen myötä kehittyy kyky hahmottaa kokonaisuuksia. Kyky reflektoida ja suhteuttaa asiat oikeaan mittakaavaan onkin esimiehen tärkein valmius.